ElenaMariaUusitalo Sosiaalinen sillisalaatti

Rajoittamisen perusteita etsimässä

 

Lastensuojelulaitoksista on viime aikoina tullut paljon kysymyksiä lapsilta ja nuorilta. Nuoret, jotka ovat lastensuojelun toimenpiteenä sijoitettuina, kysyvät, ovatko heihin kohdistuneet rajoitustoimenpiteet lain mukaisia. Myös avunpyyntöjä julkisissa ryhmissä on näkynyt. Nuoret kaipaavat neuvoja ja ohjeita, joita heidän tulisi saada laitoksen ohjaajilta tai asiaansa hoitavalta sosiaaliviranomaiselta. 

" Ei se vastaa puhelimeen"

" Oon mä kysyny, muttei se vastaa"

Näin toteavat monet, joilta on kysytty, ovatko he olleet yhteydessä sosiaaliviranomaiseensa.

Kerron nyt näille nuorille sen, mitä sosiaalitäti jättää kertomatta ( kenties sen vuoksi, ettei itsekkään tiedä, vaikka pitäisi ).

Kysymys on perusoikeuksien rajoittamisesta, onko rajoittaminen lain mukaista ja hyväksyttävää vai onko se vain yksittäisen laitoksen tapa päästä helpommalla käyttämällä mielivaltaa?

Perusoikeiksien rajoittamiselle on löydyttävä rajoittamisen perusteet. 

Tärkein peruste on se, että rajoituksen tulee perustua eduskunnan säätämään lakiin. Ei siis vaikkapa laitoksen omaan sisäiseen sääntöön ( ellei se ole yhteneväinen säädetyn lain kanssa). Kyseesä on siis kielto, joka kieltää siirtämästä rajoittamistoimivaltaa vaikkapa lastensuojelulaitoksen ohjaajalle. Rajoittaa saa vain ja ainoastaan, mikäli rajoittamiselle on laillinen peruste. Mikäli näin ei ole, kyse on mielivallasta, joka on kiellettyä.

Rajoituksen on oltava täsmällinen ja tarkasti rajattu. Tämä tarkoittaa sitä, mitä juuri sanoin: Rajoituksen perusteen tulee ilmetä laista, se EI SAA perustua sosiaaliviranomaisen omaan harkintaan tyyliin " minun mielestäni...". Lakiin perustumisen vaatimus on olemassa sen vuoksi, että minkäänlaisia epäselvyyksiä ei syntyisi siitä, onko rajoitettava vaiko ei, onko se tarpeen vaiko ei.

On oltava selvää, kuka saa päättää rajoittamisesta ja miten silloin menetellään. Nukkumaanmenoajasta luistaminen ei ole peruste rajoittaa liikkumisen vapautta eristämällä nuori. Riisuttaminen kajoaa henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, jos se on laitoksen yleinen käytäntö eikä menettely  silloin, kun sille on selkeä lastensuojelulain mukainen peruste. 

Perusoikeuksiin kajoamiselle tulee olla selkeä, hyväksyttävä, yhteiskunnallinen peruste. Voidaan miettiä, mitä yhteiskunnan kannalta merkittävää on siinä, että nuoria riisutetaan? Voidaan kysyä myös, onko vapauden rajoittaminen ( nuoren sijoittaminen valvonnan alle laitokseen) riittävä syy rajoittaa samalla myös muita perusoikeuksia, kuten hennkilökohtainen koskemattomuus, sananvapaus tai yhteydenpito läheisiin?

Vastaus kuuluu: ei ole. Jokaiselle rajoitukselle on oltava peruste erikseen, perusteen on oltava täsmällinen, laillinen, hyväksyttävä. 

Ajatellaan syytä, miksi nuori on sijoitettu laitokseen. Jokainen sossukin yhtyy tähän: sijoittaminen on lapsen etu, sijoittamisella häntä pyritään auttamaan. Toimenpide on siis auttamisluontoinen tukitoimi.  Rajoituksia perustellaan usein nuoren auttamisella ja turvallisuudella tai muiden turvallisuudella. Voidaan siis kysyä, onko vaikkapa eristämisellä sellainen ongelman poistava ( auttava) vaikutus, jota perusoikeusrajoitus edellyttää? Auttaako se, että nuorelta riistetään vapaus?

Voidaan myös kysyä, olisiko muita, lievempiä toimenpiteitä voitu käyttää käsillä olevan ongelman ratkaisemiseksi? Turvallisuuskysymys vilkkuu niin usein perusteena lastensuojelun asiakirjoissa, että voisi kuvitella lastensuojelulaitostemme olevan täynnä sarjamurhaajia eikä lapsia. Ei ole uskottavaa, että vapaudenriisto olisi useimmissa tapauksissa lain mukainen toimi. Päin vastoin.

Rajoitusten tulee noudattaa suhteellisuusvaatimusta, joka tarkoittaa sitä, että rajoituksen tulee olla järkevässä suhteessa lopputulokseen. Emme me täällä vapaudessakaan tapa kärpästä tykillä, eivätkä perusoikeudet katoa minnekkään laitoksessakaan. Jos nuori ei tottele, hänet tulee puhutella, ei eristää. Eristäminen on suhteeton lopputulos verrattuna tekoon. RAJOITUS EI SAA MENNÄ PIDEMMÄLLE KUIN RAJOITUKSEN SYY VAATII,  jos se edes rajoittamista vaatii.

Harvemmin se vaatii muuta kuin sellaista rajoittamista, jota jokainen äiti ja isä käyttää normaaleissa kotioloissa: suullista huomautusta. Muistakaa nyt, että sosiaaliviranomainen on sijoittanut lapsen paikkaan, jossa hän on todennut lapsen kasvun ja kehityksen normalisoituvan kodinomaisissa olosuhteissa. Ja varmasti ollut sitä mieltä, että lasten perusoikeudet tulevat toteutumaan sijoituksessa. 

Mikäli rajoitetaan, on silloinkin huolehdittaaava nuoren oikeusturvan toteutumisesta. On oltava mahdollisuus yhteydenpitoon sosiaalitoimen kanssa, mahdollisuus saada apua vaikkapa kantelun tekemiseen. On oltava mahdollisuus tulla kuulluksi. Tätä perusoikeutta ei voi ohjaaja käyttää nuoren puolesta kertomalla vaikkapa poliisille, että kaikki on hyvin.

Kysymys on mielivallan ja voimakeinojen käytöstä, joilta molemmilta kaikille kuuluvat perusoikeudet suojaavat. Julkinen valta saa käyttää molempia, mutta ainoastaan perustelluista syistä, joita eivät siis ole henkilökohtaiset tuntemukset tai mielipiteet vaan laki ja sen tarkka noudattaminen. Rajoittaa saa vain viranomainen, jolla on siihen toimivalta ja koulutus. 

Muutamia huomionarvoisia seikkoja:

Liikkumisen vapaus, sehän on jo osin rajoitettua lapsella, joka asuu laitoksessa. Hänen vapautensa on jo riistetty tuomioistuimen päätöksellä. Yleensä laitoshoito on vapaaehtoista, ellei pakkohoitoa oteta huomioon (omat, erilliset perusteensa). Mutta lapsella laitoksessa ei ole samaa vajaavaltaisen itsemääräämisoikeutta, kuin vaikkapa mielenterveyspotilaalla on. On lapsi sitten terve tai ei, on hän joka tapauksessa liikkumiseltaan rajoitettu. Tämä korostaa muiden perusoikeuksien toteutumisen tärkeyttä.

Liikkumisen rajoittamisen perusteella, siis perusteella " sehän on sijoitettu", rajoitetaan myös muita perusoikeuksia perusteetta. Yleisimpiä rajoituksien muotoja ovat mm. henkilökohtaisten esineiden takavarikointi ( puhelimet, läppärit, eräässä tapauksessa jopa astmapiippu), henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kajoaminen ( riisuttaminen), eristäminen, osassa laitoksia rikotaan jopa epäinhimillisen kohtelun kieltoa ( läpsintä, nimittely, pakkojuoksuttaminen, ravinnotta pitäminen). 

Perusoikeus oikeusturvaan on lapsille mahdotonta. Heillä ei ole mahdollisuutta itsemääräämiseen. He eivät osaa vaatia oikeuksiaan, he eivät tiedä oikeuksiaan, he eivät uskalla vaatia oikeuksiaan. Eikä heitä auta kukaan näiden oikeuksien turvaamisessa. Eivät edes ne, joille auttaminen kuuluu.

Suomi rikkoo räikeällä tavalla ihmisoikeuksia olemalla puuttumatta lastensuojelulaitosten toimintaan ja menettelyyn. Ketään ei tunnu kiinnostavan se, että perustusoikeuksissamme on olemassa vaatimus:

" Rajoitukset eivät saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvevoitteiden kanssa."

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Heli Hämäläinen

Hieno kirjoitus. Kaikki ehdokkaat ovat hiljaa kuin perintöä odotellessa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Eihän ne ole laitoksia, vaan taloudellisesti kannattavia ja "valvottuja" perhekoteja.
Eräässäkin perhekodissa piti lapsen kirjoittaa tuhatkertaa,panen vastaisuudessa kenkäni niille osoitettuun paikkaan.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Vapauden menetys ja rangaistuksetko edesauttavat "kaltoin kohdeltuja" lapsia ja nuoria?Julkisuudessa kun mainostetaan ,kuinka "lapset eivät voi asua kotonaan".

Bull shittiä.Lapsen ja nuoren paikka ei ole laitoksessa,eikä niissä hullujen huoneissa,mihin heitä on raijattu.Jos 14 vuotiaita pidetään aikuisten SULJETULLA osastolla,hetkinen,ei mene läpi.Lakia rikotaan ja ihmisoikeuksia,siis mennen tullen.

Jokainen tietää miksi lapsibisnes on Suomessa:Perheillä rahastetaan.Perheiltä ei ole turhaan viety oikeuksia.Jos tuhannet ihmiset kokevat ja tietävät tulleensa väärin kohdelluiksi,jopa lasten itsemurhia jne.jne.Homma kusee ja pahasti.Ei tarvitse hakea kaukaa esimerkkejä.

Perheet on vaan peloteltu ja uhkailut huostaamisella jne.ovat arkipäivää.Että jospa se pelko ja uhkailut vaihdettaisiin toisinpäin,ne jotka sitä harjoittavat,saavat maistaa omaa lääkettään.Kyllä sieltä laista on löydyttävä keinot siihenkin.Miksi näitä pitää pelätä?Jos lapset on raijattu kotoaan jonnekkin jumalan selän taakse,mitä hävittävää perheillä enää on?Eivät ne lapsia kotiin päästä,vaikka kuinka nöyristelette.

Ulkomaita myöten se tiedetään,Suomikuva onkin pikkasen muuta,kuin nämä poliitikot luulevat.

Toimituksen poiminnat