ElenaMariaUusitalo Sosiaalinen sillisalaatti

Mitäs minä sanoin ;)

Lokakuun liikkeen sivuille on ilmestynyt ilahduttava uutinen Oulun tapauksesta, jossa kirkko otti suojiinsa huostaanotetun Henriikan, 15. 

(www.lokakuunliike.com, etusivu )

Aikaisemmin Oulun sosiaalitoimi ei suostunut neuvottelemaan asioista laisinkaan.

Nyt Oulussa on pidetty neuvonpitoa perheen ja sitä tukevien henkilöiden kanssa ja tytön asiassa on päästy eteenpäin. Osapuolet ovat olleet tyytyväisiä neuvonpidon kulkuun ja sen laatuun. Pitkään odotettu yhteistyö viranomaisen ja asiakkaan välillä otti aimo askeleen eteenpäin.

Mediassa on oltu napit vastakkain Oulun tapauksen johdosta ja uutisia on jaettu paljon. Ei varmasti ole ollut helppoa Oulun sosiaalitoimellekkaan tulla vastaan sen ryöpytyksen jälkeen, jonka se on niskaansa saanut. Se kuitenkin tuli. Ja on ansainnut kiitokset siitä. 

Toivon, että suuntaus jatkuu.

Paitsi mediassa, on Kurhelan perheen asiaa revitelty laajasti myös sosiaalisen median lastensuojeluaiheisissa ryhmissä. Perhettä on arvosteltu kovin sanoin julkitulonsa vuoksi.

Kun julki tuli uutinen, jossa kirkon edustaja kertoi, ettei sosiaalitoimi suostu neuvottelemaan lainkaan, siitä saivat potkua "lasuporukoiden" arvostelijat. Heidän mielestään sosiaalitoimen ei kuulunutkaan neuvotella yhtään mistään ulkopuolisten kanssa. Asiasta on olemassa kuulemma jokin säädöskin, josta en sen tarkemmin ole tietoinen. 

Sen sijaan olen tietoinen sellaisesta säädöksestä, jossa nimenomaan velvoitetaan asiakkaan kuulemiseen. Ja mainintaa on myös lähipiirin kuulemisesta. En laita linkkiä, sillä menkööt kaivelemaan vaikka finlexiä ne, jotka eivät puhetta usko ;)

Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että julkitulo oli ainoa oikea ratkaisu. Jos perhe olisi kököttänyt hiljaa kotona, tämän päiväinen edistysaskel olisi jäänyt saavuttamatta. 

Pakko myöntää, että olen henkilökohtaisesti tyytyväinen. 

Tekisi mieleni tokaista, että mitäs minä sanoin.

Asioissa voi toimia monella tapaa. Missään lintukirjassa ei lue, etteikö asioissa voisi toimia tälläkin tavalla. Lakia ei ole rikottu eikä ketään ole vahingoitettu asioista kertomalla ja ulkopuolista tukea saamalla. Päinvastoin asiassa on nimenomaan edellä mainittujen vuoksi edistytty ilman riitelyä. 

Vanhassa vara ei ole aina parempi. Jos vanha ja kankea tapa ei toimi se tulee muuttaa. Ehkä tämä erä oli ensimmäinen voitto kohti parempaa yhteistyötä Suomen lastensuojelussa.

Minä toivon niin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän AnneSoimajrvi kuva
Anne Soimajärvi

Aivan niin, Elena Maria. Joskus julkitulo auttaa. Lasta. Perhettä lapsen takana. Mieluummin sitä näkisisi asioiden hoituvan niin, ettei ulkopuolista huomioita tarvittaisi, mutta jos asiassa on kaksi osapuolta joista toinen ei kuuntele, ei noudata lakia ja pelisääntöjä, on pakko etsiä uutta näkökulmaa, tukea, tietoa ja apua.

Suuri kiitos lapsen hätään vastanneelle papille. Hieno oivallus ja uskallusta toimia nuorelta, joka haki apua kirkolta. Kumarrus nuoren vanhempien suuntaan; he ovat kasvattaneet fiksun, vaikeassa tilanteessa toimimaan pystyvän tyttären, jolla riitti yhä luottoa aikuisiin, vaikka kaikki aikuiset eivät olleetkaan häntä kuulleet aiemmin.

Toivottavasti tämä on vasta alkua.

Toimituksen poiminnat