ElenaMariaUusitalo Sosiaalinen sillisalaatti

Neurofeedback avuksi neurologisiin ongelmiin

Kävin juuri esittelytilaisuudessa, jonka aiheena oli BRAINFITNESS. 

Kysymys oli neurologiasta ja neurologisista häiriöistä. Niitä on hoidettu menetelmällä nimeltä neurofeedback ( neuropalauteterapia), jota tilaisuudessa käsiteltiin. Menetelmällä on saatu apua mm. epileptisiin ongelmiin, stressiin, unettomuuteen, masennukseen, lukihäiriöihin ja moniin erilaisiin keskittymishäiriöihin.

Menetelmä perustuu aivojen sähköiseen toimintaan. Hoidon alkajaisiksi mitataan aivojen sähkökäyrä ja kartoitetaan alue tai alueet, joissa ilmenee tavanomaisesta poikkeavaa toimintaa, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa joko normaalia hitaampaa tai normaalia vilkkaampaa aivoalueen toimintaa.

Kartoituksen jälkeen, kun tiedetään, millä alueella ongelma on, sitä aluetta aletaan hoitaa.

Hoito tapahtuu siten, että hoidettava kiinnitetään aivojen sähköistä käyrää mittaavaan laitteeseen. Kun hoidettava tekee hänelle annettua "tehtävää", laite mittaa hänen aivojensa sähköistä toimintaa. Havaitessaan poikkeavuuden, laite ilmaisee sen. Laite ilmaisee poikkeavuuden hoidettavalle. Näin hoidettava tulee poikkeavuuden ajankohdasta tietoiseksi. Hoidettava voi siten tietoisesti vaikuttaa ongelman esiintymisajankohtaan ja parantaa esimerkiksi keskittymistään tietoisesti juuri sillä hetkellä. Aivoissa tapahtuu samalla hetkellä "sähköistä oppimista". 

Jos hoidettava on vaikkapa adhd lapsi, hänelle voidaan esittää televisioruudulta esimerkiksi Samu Sirkan joulutervehdystä. Kun lapsen keskittyminen herpaantuu, ja hänen aivosähköisessä toiminnassaan tapahtuu muutos, laite havaitsee sen. Laite sumentaa ruudulta kuvan. Lapsi reagoi asiaan ja yrittää keskittyä uudelleen Samu Sirkan katsomiseen. Onnistuessaan hän saa "palkkioksi" selkeän kuvan takaisin. 

Tällaisen "oppimisen" kautta luodaan aivoihin "muistijälkiä". Aivoja siis opetetaan toimimaan elämää helpommaksi tekevällä tavalla.

Kysymys on siis eräänlaisesta omien aivojen toimintojen hallitsemisesta. Ei siitä, että persoona tai ajattelu tai mielipiteet muuttuisivat. Kysymys on avustetusta itsensä ohjaamisen ja mielen hallinnan oppimisesta. Hoidettava tekee työn itse, laite vain kertoo, missä kohden se työ kannattaa tehdä. 

Hoidon ainoa edellytys on se, että hoidettava itse haluaa kyseistä hoitoa. 

 

Miksi esittelen tällaista hoitomuotoa? Siitä ei saa Kelakorvauksia ja se luokitellaan toistaiseksi vaihtoehtoiseksi hoidoksi.

Syitä on useita:

1. Hoitomuodolla on saatu tuloksia, joissa on osin tai kokonaan voitu luopua lääkityksestä. Kun ajattelen, moniko lapsista syö lääkkeitä esimerkiksi adhdn vuoksi, on pakko todeta, että pysyvän lopputuloksen saaminen lääkkeettömällä hoitomuodolla on varteenotettava vaihtoehto.

2. Hoidolla on saatu aikaan pysyviä lopputuloksia.

3. Menetelmällä voidaan todentaa mahdollinen väärä diagnoosi. Menetelmän avulla ei saada diagnoosia, mutta väärä diagnoosi sillä voidaan todentaa. Monellako lapsella sellainen väärä diagnoosi taas olikaan? Ja sitä myötä myös väärä lääkitys.

4. Menetelmä on riskitön. Sillä ei ole sivuvaikutuksia.

5. Menetelmä on kivuton. 

6. Menetelmästä kaikki hoidettavat ovat saaneet jonkin asteista apua ja suuri osa on kyennyt luopumaan lääkkeistä kokonaan. Silti terapian voi tarpeen mukaan yhdistää lääkehoitoon, muihin terapioihin ja hoitomuotoihin.

7. Menetelmä on yllättävän vanha. Se on kehitelty jo 60-luvulla. Sitä on tutkittu kauan ja laajalti. Sitä on käytetty jopa avaruusteknologiassa. Se ei siis voi olla ihan mikä tahansa "possulenssurokote", mikäli ymärrätte ironian.

Suomessa neurofeedback on uudehko juttu. 

Suomessa neurofeedback menetelmään perustuvaa terapiaa antaa Olga Kara, jolla on alan yritys Tampereella. Olga Kara on perehtynyt neurofysiologian tutkijana mm.neurobiologiaan, psykofysiologiaan ja neuroteknologiaan. 

Vakuutuin kuulemastani esittelystä, sillä paikalla oli myös apua saaneen lapsen äiti. Hän kertoi olleensa osin pettynyt lääkkeeseen nimeltä Concerta, sillä se aiheutti ikäviä sivuvaikutuksia lapselle. Hän oli käyttänyt lastaan  neuropalauteterapiassa ja kertoi, että 14. kerran jälkeen havaittu muutos oli huomattavan suuri. Ja positiivinen. 

Käyntikerrat ja niiden kesto arvioidaan aina potilaan mukaan, mutta hyvä yleistys on, että kertoja on 20 ja ovat kestoltaan noin tunnin mittaisia.

Ajattelen aina lapsia. Koululaisia, jotka kärsivät kouluvaikeuksista jonkin neurologisen ongelman vuoksi. Usein päädytään kemialliseen vaihtoehtoon, sivuoireidenkin uhalla. Lääkehoidoista liikkuu kahtalaista tietoa, osa puoltaa niitä, osa ei. Itse kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Vaikkakin ymmärrän, että joskus tilanne on niin vakava, että lääkettä on pakko syödä.

Entä, jos lääkkeelle olisi vaihtoehto? Ei hetken helpotus, vaan pysyvä? Jolla olisi siedettävä hinta? Joka ei aiheuttaisi minkäänlaisia sivuoireita? Joka poistaisi ongelman osin tai kokonaan? Joka ei ruokkisi suurta ja mahtavaa lääketeollisuutta? Joka olisi tarkoin tutkittu hoitomuoto? Turvallinen, kivuton, lempeä ja vieläpä toimiva?

Näyttää siltä, että meidän on ihan pakko "hoidattaa" lapsemme yhteiskuntakelpoisiksi vain, koska yhteiskunta ei siedä erilaisuutta eikä osaa hyödyntää esim. adhd tai aspergerlasten hyviä puolia. Kouluongelmat lisääntyvät, erityislapsia luokitellaan ja lajitellaan, räikeimmissä tapauksissa nämä "ongelmatapaukset" poistetaan yhteiskunnastamme eristämällä heidät laitoksiin. 

Mielestäni tämä hoitomuoto on silloin parempi kuin se, jonka viimeksi kuulin ollessani eräässä toisessa esittelyssä. Siellä kierrätettiin ihailtavana laminoitua pilleriä, jota mainostettiin hyvänä lääkkeenä keskittymishäiriöihin.

Toki jokainen valitsee hoitomuotonsa itse, mutta kuten aikaisemmin sanoin, lapset ovat minun juttuni. Harvoin kohtaan vaihtoehtoisia hoitoja, joissa olisi näinkin hyvät hoitovasteet ja tulokset.

Ja minun mielestäni lapsiin ei tule pitkäaikaisesti tuupata mitään lääkettä, ellei ole aivan ehdoton pakko.

Lapsella on kuitenkin oikeus elämään ilman elämää hankaloittavaa oirekuvaa.

Tässä olisi nyt kokeilemisen arvoinen vaihtoehto niille, jotka joutuvat painiskelemaan neurologisten ongelmien kanssa. Tai niitä ymmärtämättömän yhteiskunnan kanssa.

Asiaan voi tutustua lähemmin osoitteessa www.brainfitness.fi 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän hapotusjahapatus kuva
Anttijuhani Tuominen

Mielenkiintoinen kirjoitus mielenkiintoisesta hoitomuodosta. Hyvä.

Tämä neurofeedback jäänee silti pitkään ns. vaihtoehtohoidoksi. Valtavirtahoito keskittyy lähinnä oireiden jatkuvaan hoitoon, ja sitä ohjaavat kovat kapitalistiset lait ja monikansalliset lääkeyhtiöt. Valtavirrassa kulkeva virallinen lääketiede onkin alistettuna tämän miljardibisneksen ehtoihin. Liiketoiminnalle tärkeämpää onkin keksiä uusia, mieluumin parantumattomia sairauksia, joihin voidaan kehittää oireita helpottavia lääkkeitä kuin etsiä sairauden aiheuttaja ja parantaa potilas. Ja toisaalta esim. kannabiksen hyödyt lääkinnällisessä käytössä ovat kiistatta hämmästyttävät, lääkkeiden valmistajat eivät ole olleet siitä kovin innoissaan. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kannabis on kasvi, joten sitä ei voi patentoida eikä se siten olisi rahaa tuottava hoitomuoto.

Lisäksi viralliselle lääketieteelle on annettu tärkeä tehtävä levittää propagandaa kaikkia vaihtoehtoisia hoitoja kohtaan ja tuomita ne kaikki huu-haaksi. Epäilemättä vaihtoehtoiset hoitomuodot muodostavat kirjavan kokonaisuuden, josta löytyy myös paljon helppoheikkimäisiä uskomushoitoja sekä joskus ne voivat olla silkkaa huijausta. Tällaisten ihmeparantajien motiivi on kuitenkin aivan sama kuin lääketeollisuudellakin - raha.

Toimituksen poiminnat