ElenaMariaUusitalo Sosiaalinen sillisalaatti

Tampereen Takahuhdin koulu hyväksyy koulukiusaamisen

Haastattelin aamutuimaan erään Tamperelaisen äidin, jonka 10 vuotias poika käy Tampereen Takahuhdin koulua. Äidin mitta on täyttynyt vuosia kestäneestä kiusaamisesta, joka kohdistuu hänen poikaansa koulussa, koulumatkoilla ja kouluaikojen ulkopuolella. 

Poika pelkää mennä kouluun. Iltaisin hän itkee itsensä uneen ja kärsii univaikeuksista. Aamut ovat hankalia, koska poika miettii, miten kulkisi lyhehkön koulumatkansa saamatta vammoja. Usein poika myöhästyy koulusta ja mukana kulkeva reissuvihko on täynnä punakynää. Poika reagoi kiusaamiseen voimakkaasti mm: kirkumalla, mikä aiheuttaa lisää huolta ja ongelmia reissuvihkosen sivuilla. 

Pojan äiti ei ole mikään pissaliisa. Hän on ollut yhteydessä koululle useita kertoja ja tehnyt lastensuojeluilmoituksenkin. Ensimmäistä kertaa eläissäni kuulen jonkun tehneen ilmoituksen omalla nimellään kokonaisesta koulusta. Sosiaalivirkailija oli suhtautunut asiaan yllättäen vakavasti. Ja hyvä niin.

Pyysin äitiä kertomaan, miten kiusaaminen ilmenee. Lista on pitkä kuin nälkävuosi, joten referoin tähän kiusaamisen vakavimmat ilmenemismuodot. Jokainen tykönään varmasti ymmärtää, että sekaan mahtuu myös nimittelyä, vähättelyä ja muuta häirintää. 

Pojan päätä on hakattu mm. naulakkoon ja viemärinkanteen. Häntä on yritetty työntää vilkasliikenteiselle tielle, joka kulkee Takahuhdin koulun ohitse. Poikaa on hakattu kepeillä. Vimeiseksi eilen poika kaadettiin ja pahoinpideltiin niin, että hänen jalkansa menivät verille. Hänen kassissaan olleet pelivälineet rikkoutuivat.

Erään kerran pojan silmiin heitettiin kova lumipallo. Äidin täytyi lähteä pojan kanssa Acutaan, jossa he jonotuksen päätteeksi pääsivät lääkäriin ja lapsen silmät tarkastettiin. Myös muut mustelmat käytiin läpi. Lääkäri kehoitti äitiä tekemään rikosilmoituksen . Lääkäri ei ollut yllättynyt kuullessaan, että kyseessä on Takahuhdin opinahjossa tuotettu vamma. 

Mitä koulu on tehnyt lopettaakseen kiusaamisen?

Koulu teki pojasta lastensuojeluilmoituksen, koska katsoi pojalla olevan ongelmia kotona. Koulun mielestä lapsi tarvitsisi enemmän tukea aikuiselta. Koulu esitti huolta kodin olosuhteista ja siitä, että poika käyttäytyi levottomasti luokassa, myöhästeli ja kävi jatkuvasti kantelemassa koulun henkilökunnalle muiden tekemisistä. Tämän koulu katsoi muiden kiusaamiseksi. Äidin ollessa yhteydessä opettajiin ja rehtoriin, hänelle vastattiin: "mutta poika itsekin kiusaa".

Koulussa toimii Kiva-koulu projekti, joka on kolmisen vuotta ollut mukana pojan tapauksessa. Koulu päätti määrätä pojalle luokkaan henkilökohtaisen avustajan, koska poika oli muuten häiriöksi tunneilla. Lisäksi koulu päätti ottaa konsultaation TAYSin psykiatriselta puolelta, otti ja kutsui psykologin palaveriin omin päin, ilman äidin suostumusta. 

Kyseisessä palaverissa oli äidin ja pojan lisäksi kyseinen psykologi, sosiaalitoimi, pojan avustaja, terveydenhoitaja, opettaja, erityisopettaja ja koulun rehtori. Kokouksessa käsiteltiin paitsi kiusaamista, myös pojan "ongelmia". Äidin syyksi yritettiin vierittää klassikoita kuten yhteistyökyvyttömyys ja huono vanhemmuus, pojan puutteellinen tukeminen ja kouluvaikeudet. Koulua huoletti pojan askartelutunnilla tekemä siili, jonka piikit olivat väärinpäin ohjeiden vastaisesti. Hän oli myös katkaissut villalanganpätkän ilman lupaa. Poika häiriköi luokassa, ja oli levoton.  Aikuisen tuen tarve nähtiin huutavana ja ongelma siirrettiin kotiin.

Äiti puolestaan kritisoi opettajien välinpitämättömyyttä ja kertoi, millaisissa tilanteissa hänen lapsensa on päivittäin. Koulun maineen harmiksi äiti sai tukea sosiaalitoimelta, joka totesi äidin olevan hyvinkin yhteistyökykyinen. Tämä oli huomattu lastensuojeluilmoituksen johdosta, taisi koulu tehdä kyseisellä ilmoituksella itselleen karhunpalvelusta? Myös TAYSistä tilattu psykologian ammattilainen puolsi äitiä. Sairaalakouluun poika ei kuulu, sille ei ole tarvetta. Miten olisi tämän kiusaamisongelman ratkaisu?

Myöhemmin pojan avustaja otettiin pois. Pojan numerot nousivat kiitettäviksi, kun hänen ei enää tarvinnut tehdä tehtäviään jonkun hengittäessä jatkuvasti hänen niskaansa. Poika ei ole muutenkaan mikään tavanomainen, päinvastoin hän on erittäin älykäs. Hänen maailmankuvansa poikkeaa hyväksytystä normista. Niistä kertovat mm:pojan omat kommentit koskien kiusaamista:

Tullessaan polvet verillä kotiinsa, hän totesi äidilleen: "tästä pitäisi nostaa syyte. Tämä on vastoin lakia, tämä on vahingonteko". Äiti on pohtinut pidemmän aikaa muuttoa, jotta poika pääsisi toiseen kouluun. Sanottuaan asian ääneen, poika totesi: " Mutta sehän on heidän tarkoitusperänsä! Sitten NE voittaa!"

Kymmenvuotiaan kuuluisi tulla itkien ja huutaen kotiin ja kieltäytyä menemästä moiseen kouluhelvettiin. Sen sijaan tämä lapsi lähtee kouluu joka ikinen aamu, vaikkakin myöhässä, syystä. Hän opikselee ja saa hyviä numeroita. Tämä "häirikkö" on saanut jopa hymypoikapatsaan vai mitä ne nykyisin ovatkaan, ne pystit, joita jaetaan aina kevätjuhlissa. Stipendien kera. 

Mihin sitten ovat johtaneet kaikki ne palaverit, soitot, ja äidin puuttumiset kiusaamiseen? Eivät yhtään mihinkään. Ainoana valopilkkuna asiassa esiintyy uusi opettaja, joka on sanonut, että kiusaaminen on saatava loppumaan, sille on laitettava piste. Yksi pääsky ei kuitenkaan kesää tee. Nyppiminen jatkuu, äitikin on saanut välillisen uhkauksen kiusaajien vanhemmilta. Oli kuulemma erään kiusaajan äitiä harmittanut, ettei vetäissyt turpaan tämän kiusatun äitiä, kun olivat samaan kauppaan ostoksille eksyneet. Tällainen viesti oli pojalle kotiin viemisiksi annettu kiusaajan taholta.

Lukukausi jatkuu, toinen toisensa perään, Kiva-koulu projeksti jatkaa mainostamistaan, rehtori jatkaa ongelman siirtämistä kotiin, poikaa pidetään edelleen häirikkönä, fyysinen väkivalta jatkuu. Omat lapseni kävivät Takahuhdin koulua jokunen vuosi takaperin. En minä kirjoita tätä blogia sen vuoksi, että eräs äiti otti minuun yhteyttä ja kertoi järkyttävän tarinansa. Minä kirjoitan, koska olen itse tietoinen kyseisen koulun välinpitämättömyydestä. Olen entinen Tamperelainen ja tiedän myös, millainen maine koululla on alueen leikkikentillä. Vanhempien toiveissa on saada ekaluokkalaisensa Messukylään, tai "jonnekkin", ja siihen on syy.

Ehkä jonkun pitää jälleen kuolla siihen, että ilmeisesti parempien perheiden lapset hakkaavat yhden, hieman erilaisen lapsen päätä asfalttiin niin kauan, että henki lähtee. Koulun henkilökunnan siunauksella. Ehkä Aamulehti sitten kirjoittaa uhrista, jolla oli "ongelmia kotona".

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen

Koulu on sosiaalinen yhteisö, jossa lapsille annetaan oma roolinsa tai leimansa, mutta leimautuminen tapahtuu vasta sen jälkeen, kun opettajat keksivät tai psykologisoivat, että lapsen ongelmakäyttäytyminen on osa laajempaa kokonaisuutta. Laajemmassa kokonaisuudessa yleensä vanhemmat tulevat helposti leimatuksi ja tämän jälkeen lapsesta tulee ongelma. Ongelma leviää, kun opettajat alkavat puhua oppilaan käytöksestä osana laajempaa ongelmaa ja tähän osallistuu muukin koulun henkilökunta ja oppilaat.

Lyhyesti tutkimuksen sivusta omia näkökulmia: koulun "kaavaan" sopimaton oppilas tulee helposti koulukiusatuksi, jonka jälkeen hän luonnollisesti joko alistuu tai puolustautuu, joilloin hänestä tulee myös kiusaaja. Koska kasvatus kuuluu vanhemmille eikä opettajille, niin opettajat jättäytyvät mielellään ongelman ulkopuolelle, mutta eivät ymmärrä että ongelma on osa oppilaan elinympäristöä, joka on koulu eikä välttämättä koske kotialuetta. Ongelmaa on hankala ratkoa sellaisessa osassa tai ympäristössä, joka on eri kuin ongelman ilmenemisympäristö. Siten aikuiset pompottelevat vastuuta, eivätkä kohtaa kasvotusten ja lisäksi työmäärä on liikaa opettajille pitää kasvotusten kiusaajan ja kiusatun kanssa palaveriä (mukana molemmat vanhemmat). Rehellinen totuus taitaa olla että kenelläkään ei ole tahtoa ja voimavaroja ottaa ongelmasta vastuuta tai ei ole taitoa ohjata konflikti tilannetta oikeille raiteille.

"Classroom Behavior: Why It's Hard To Be Good
ScienceDaily (Sep. 21, 2009) — Being seen as either well behaved or naughty at school is never entirely in the hands of the individual child, a new study funded by the Economic and Social Research Council shows.
________________________________________
The research demonstrates that being good is not a simple matter. Once some children acquire poor overall reputations among teachers and other school staff, classmates and parents, it becomes difficult for them to be regarded as good. When young children start school they also have to develop interpretive skills to decode and negotiate mixed messages about how to behave.
This study of four- and five-year-olds in reception classes was undertaken by Professor Maggie MacLure and Professor Liz Jones of Manchester Metropolitan University. They found that two broad types of behaviour in school cause particular concern: physical actions such as kicking and punching and persistent failure to comply with adults' requests. Repeatedly calling out or not sitting properly in class, failing to listen or being noisy in queues are all examples of conduct likely to arouse the concern of teachers and other staff.
Yet such behaviour does not always result in children gaining poor reputations. This is most likely to happen when a child's immediate conduct is regarded as a sign of a wider problem.
Children's reputations may be linked, for example, to teachers' views of their home background. Some parents risk being judged as neglectful, indulgent, anxious, uncooperative or interfering, and therefore as failing to adequately prepare their son or daughter for school. This in turn feeds into teachers' perceptions of that child's behaviour as a 'problem'. Medical explanations such as undiagnosed autism or deafness are sometimes applied to explain behaviour, as are characterisations of particular children as lazy or manipulative.
The research shows that once such reputations are formed they will be used to read children's day-to-day behaviour and, when the reputations spread to classmates and other parents, it becomes very difficult for such children to be recognised as good.
"Once children's reputations have started to circulate in the staffroom, dining hall and among parents, their behaviour easily becomes interpreted as a sign of particular character traits," says Professor MacLure. "One of the main functions of the reception year is to form a crowd of individual children into a class and tolerance of diversity is generally low. Classroom discipline is a very public activity and children who do not conform to the rules will be publicly marked as different."
Young children must learn to perform emotions that are valued in the reception class – such as happiness, sadness, fairness, sharing, kindness and being nice – and accept that other emotions are regarded as less appropriate. They need to be able to negotiate mixed messages. Reporting the misbehaviour of classmates is an example of the type of mixed message which circulates in classrooms – while it sometimes earned teachers' approval it might also be interpreted as telling-tales, an unpopular practice with both children and adults.
"The research shows that classroom culture is an important factor in generating problematic reputations for some children, says Professor Jones. "Disciplinary practices that produce social order and forge a collective identity may marginalise a minority. Some cherished principles of early years education may also have unintended consequences. The principle of strong home-school links, for instance, may contribute to certain families being identified as sources of their children's problematic behaviour."

Käyttäjän veksi kuva
veikko kärkkäinen

Olen, jälleen kerran, surullisena lukenut blogisi. Vastaavia tapauksia tulee aina vain uusia.
On kouluja, joissa ei myönnetä kiusaamisia olevankaan, koulun maine on arvokkaampi kuin lapsien hyvinvointi.
Kouvolassa toimii sovitteluyhdistys, joka on erikoistunut koulukiusaamisiin. Kaikki tehtäväksemme tulleet kiusaamistapaukset on selvitetty ja koulussa on voitu palata normaaliin päiväjärjestykseen.

Suosittelen, että perustatte Tampereelle vastaavan yhdistyksen.

http://seiskansovittelijat.nettisivu.org/

Toimituksen poiminnat