ElenaMariaUusitalo Sosiaalinen sillisalaatti

Satu

Olipa kerran Peruspohatta.

Peruspohatta oli saanut vapaan kasvatuksen ja kuvitteli, että kyllä kaikki aina järjestyy. Mutsi ja faija olivat hoitaneet kesäduunipaikat ja myöhemmin sen suuremmitta puheitta vähän paremmatkin duunit.

Peruspohatalla oli aina ollut taskunpohjilla ylimääräistä rahaa, oman kokemuksensa mukaan vieläpä itse tienattua. Siksi hän ei voinut sietää esimerkiksi kerjäläisiä. Tai pitkäaikaistyöttömiä, jotka valittivat köyhyyttään. Työn saaminen oli hänen kokemuksensa mukaan niin helppoa, että valittajien oli oltava laiskoja.

Peruspohatta lainasi rahaa myös kaverilleen, antoi monta tonnia. Kaverilla kun oli käynyt hieman huono tuuri osakekaupoissa. Kaveri ja Peruspohatta kuuluivat samaan hyvämaineiseen herrasmieskerhoon, jonka maine olisi vaakalaudalla, jos kaveria ei autettaisi. Kyllä se siitä. Ja ellei, hän voisi aina sanoa irti muutaman Perusmaukan perintönä saamastaan suuryrityksestä.

Suuryrityksessä Peruspohatalla oli alamaisinaan laumoittain Perusmaukkoja. Perusmaukat oikeastaan omistivat suuryrityksen, sillä jokaiselle heistä oli annettu yksi osake. Peruspohatan onneksi nämä työmyyrät olivat nöyriä ja tottelevaisia ja kaiken lisäksi tyhmiä ja yksinkertaisia. Peruspohatta pyöritti yritystä yhdeksällä eurolla vuorokausi. Perusmaukat kritisoivat, koska joutuivat kiristelemään nälkävöitään, mutta tekivät kuitenkin työnsä. Jos joku silloin tällöin kapinoi, leikkasi Peruspohatta häneltä hänen etuuksistaan siivun sanoen, että kaikki me olemme samassa veneessä.

Leikkausten summa kasvoi ja kasvoi. Pian Peruspohatalla oli ylimääräistä rahaa satoja miljoonia. Hän saattoi ryhtyä lainaamaan lisää rahaa. Häntä alettiin pitää herrasmieskerhossa hyvin korkeassa arvossa. Maineen kasvu teki Peruspohatasta kuitenkin huolimattoman ja hän tuhlaili varojaan yhä enemmän ja vastapainoksi leikkasi Perusmaukoilta aina vain enemmän ja enemmän paikatakseen syntyneitä vajeita.

Pian Peruspohatta huomasi, että hänen oma tilipussinsa alkoi keventyä. Rahaa toki oli, mutta hän ei voinut sitä suuremmin enää esitellä.  Peruspohatta pikavippasi. Pikavippifirmoja löytyikin netin uumenista kymmeniä. Hyvätuloisena hän sai parhaat mahdolliset vipit ja lainat tililleen ihan viidessä minutissa. Takuiksi hän antoi suuryrityksensä.

Velan takaisinmaksun aikoihin Peruspohatta tunsi olonsa kovin epämukavaksi. Elämä ei tuntunut enää mielekkäältä. " Tämä on nyt nähty" sanoi Peruspohatta ja buukkasi menolipun Mombasaan. Tehtyään tämän, Peruspohatta tunsi välittömästi olonsa erittäin seesteiseksi.

Sen pituinen se.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat